hei inka?

tulin siihen tulokseen, että noloimmatkin tempaukset on aina jaettava jonkun kanssa. minulla tämä joku on yleensä superbestikseni ja sielunsisareni inka (anna anteeksi..). inka on siis tällä hetkellä ainoa, joka tietää supersalaisesta livejournalistani. siispä toivotan hänet tervetulleeksi etuoikeutetulle matkalle psyykeni syövereihin.nojoo, aion silti kirjoittaa IKÄÄN KUIN minulla olisi lukijoita. tämä on koe. kerrottakoon tässä vaiheessa, että opiskelen (nimellisesti) erästä yhteiskuntatiedettä, jossa tällainen lähetysmistapa tutkittavaan ilmiöön koettaisiin hyvinkin onnistuneeksi. eli ehkä minä en olekaan se, jota katsotaan, vaan SINÄ! vainoharhaiset vaviskoon.olin eilen baarissa. jos tuntisitte minut, tietäisitte, että se on uutinen sinänsä. itse asiassa se ei ollut edes baari, vaan klubi. sanooko promo mitään? jos ei sano, voitte taputtaa itseänne olalle, sillä tässä tapauksessa pätee sanonta "ignorance is bliss". aion silti sivistää teitä kertomalla, että promo on klubi, jossa perseenkeikutus kohtaa raavaan rockmaailman - ainakin periaatteessa. discopalloimperiumin takapihalle on ilmeisesti jo jonkin aikaa houkuteltu raskasmielisempää väkeä keskiviikkoisilla bändi-illoilla. bändiä minäkin olin siellä katsomassa. (seliselitöpseli.)valitettavasti kunnon hihhuleiden nukkumaanmenoaika on siinä yhdentoista kieppeillä ja allekirjoittanutkin koki paikoin olevansa läsnä ihan väärissä ulottuvuuksissa. unitottumuksiltani olen päivänsäde, menninkäiselämä jäi taakse jo vuoden päivät sitten. olen tottunut heräämään auringonnousuun ja nukahtamaan kun on pimeää. yleensä nukun levollisesti kuin lapsi. viime viikonloppuna helsingissä nukahtamistani vaikeuttivat kuitenkin kannelmäen ostarin valot ikkunan takana. niin, ja tuhiseva olento lakanalla vieressäni. siitä on kauan kun olen nukkunut toisen ihmisen kanssa. jotenkin kuvittelin, että viiden viikon tehokuuri sri lankassa olisi poistanut ongelmani. eipä ollut. ei minulla ole mitään läheisyyttä vastaan, päinvastoin. tuntuu hyvältä silloin tällöin käpertyä toista vasten, halata ja suudellakin ehkä. toisen ihmisen hengitys iholla on yksi ihanimpia fyysisiä tuntemuksia ja toisen vartalosta huokuva lämpö, etenkin jos itsellä on kylmä=). mutta nukkua en silti tahdo toisessa kiinni. herään aina pieninpäänkin liikahdukseen, herään jos toinen hengittää raskaasti, herään omiin epämääräisiin uniini, herään vieraaseen tuoksuun.. joskus aamuyöllä herään lopullisesti ja sen jälkeen vain odotan aamua. kun viime sunnuntaina heräsin kolmannen yhdessä nukutun(?) yön jälkeen ja nousin sängyssä, meinasin kompastua jalkoihini. minua pyörrytti ja oli pakko tukea itseään seiniin matkalla kylppäriin. oikeastaan vasta siinä vaiheessa tajusin miten väsynyt olin. tässä vaiheessa vakiintunut seurustelu ja yhdessänukkuminen koituisi minulle varmaankin kuolemaksi. luojan kiitos olen sinkku.yleisesti ottaen viihdyin helsingissä paremmin kuin hyvin. aurinkoiset kevätpäivät, uudet ja vanhat tuttavuudet, lama tulku dakpa rinpoche ja hänen opetuksensa tekivät noista neljästä päivästä ikimuistoisia. "otin turvautumisen" (to take refuge) ja minusta tuli ns. oikea buddhalainen, konchok t. dharmanimeltäni. tulku dakpa oli inspiroiva ja sympaattinen ilmestys ja minä ihastuin häneen välittömästi. viikonlopun aikana ajatukset ritriitistä ja opintomatkasta pohjois-intiaan, nepaliin tai jopa tiibetiin nousivat taas voimakkaina mieleen ja minun oli jälleen kerran todettava, ettei minua suomessa pidättele mikään.. omaa saamattomuuttani ja laiskuuttani lukuunottamatta. toisaalta en myöskään tahtoisi säntäillä päättömästi kasvun perässä, vaan aidosti seurata sydäntäni. what to do?mutta, mutta.. dilemmoistani (aaah, mikä sana!) huolimatta en aio stressata. tiibetissä ollaan viisaita ja tiedetään, ettei huolehtimisesta ole ikinä hyötyä, sillä.. - jos kyseessä on asia, jolle on löydettävissä ratkaisu, huolehtiminen on turhaa ja - jos kyseessä on asia, jolle ei voida löytää ratkaisua, ei huolehtiminen sitä muuta.näihin sanoihin on hyvä päättää.