rakkautta ilmassa..

okei, minulla on nyt kaksi lukijaa, inka ihanainen ja viisas hörhöilevä äitini. en tiedä, mitä yhdisteitä on tampereen juomaveteen lisätty, mutta jostain syystä olen kovin sentimentaalisella tuulella. eilinen oli vasta alkusoittoa tälle kaikelle. uh, kuinka paljon onkaan tapahtunut.keksin muuten juuri yhden tarkoituksen tälle harrastukselle. pohjustan hieman.. olen jo pitkään (vuosia) pitänyt äitylin ulkona omasta elämästäni, osin tiedostetusti ja osin tiedostamattani. samanaikaisesti olen hyvin herkkä ärsyyntymään ja jopa vihastumaan äitini minua tai elämääni koskevista oletuksista ja kommenteista. taustalla tässä lienevät monet kerrostumat ristiriitaisia tunteita: pelkoa, rakkautta, suojelunhalua, syyllistämistä ja ties mitä. nyt olen kuitenkin siinä pisteessä, että olen valmis tunnustamaan, ettei moisessa ole mitään mieltä. something has to be done. ja livejournal voi osoittautua hyvinkin onnistuneeksi tavaksi avata äiskälle ovia. se, kulkeeko äiti niistä, ei ole minun päätettävissäni. kävi miten kävi, rakastan häntä aina.inka nosti kommentissaan esille mielenkiintoisen teeman: kilpailun. olen minäkin sitä usein miettinyt.. miettinyt, että pakkohan meidän on ollut jotain sellaista kehittää, ihan pakko. emmehän mekään nyt sentään NIIN valaistuneita ja viisaita ole, että välttyisimme kaikilta samsaran ansoilta.=) mutta niin, olisihan sellainen hankala myöntää. kun minäkin olen joka päivä niin kovin kiitollinen inkan olemassaolosta ja siitä, että omassa elämässään on joku, joka on kiinnostunut samoista asioista - dharmasisko, co-hihhuli, superhörhö. mutta sellaisen olen kyllä huomannut, että olen hirmu iloinen, että meilläkin on molemmilla jotain "omia" juttuja: inkalla maalaus ja minulla laulu, esimerkiksi. ehkä se juuri kertoo jonkinlaisesta psyyken pohjamutiin asti tukahdutetusta kilpailuvietistä ja siitä, että ne omat jutut on jonkinlaisia henkireikiä. dunno. mutta jättekiva, että otit inka asian esiin. nyt voidaan sitten yhdessä kyllästymiseen asti havainnoida ja analysoida, silläkin uhalla, että analysis is paralysis. rakastan sua ihan sikana, by the way.niin, tänään piti ottaa iisisti, mutta toisin kävi. nousin kahdeksalta järkkäilemään paikkoja ja lukemaan aamulehteä. kymmenen aikoihin kiidin tullintorin vapaa valintaan, josta poistuin raahaten muun muassa 20 litraa multaa ja 7 saviruukkua. hitto, että ne paino! en muista, että kotimatka olisi koskaan tuntunut yhtä pitkältä (paitsi ehkä toissa syksyn tequila-illan jälkeen, kun yritin huonolla menestyksellä saada humalaisia jalkojani tottelemaan käskyjäni.) jossain gopalin kulmilla tajusin, että tässähän olisi hyvä sauma harjoittaa vähän dharmaa ja niinpä tein siinä sitten pienet soveltavat tonglenit ja rukoilin hetken aikaa silmät kiinni, että voisin ottaa kaikkien olentojen kaikki taakat ja kantamukset kannettavakseni. ja arvatkaas mitä? se toimi. ei sillä väliä, oliko taustalla tehokas itsesuggestio vaiko valaistuneiden apu: loppumatka kului lähes ekstaattisessa tilassa ja hississä meinasin itkeä. kokeilkaapa joskus huviksenne.jep, kotona sitten istutin yrttejä kuin viimeistä päivää ja tulis siihen tulokseen, että alkaa koko homma riistäytyä käsistä. muistuttaa jo lähestulkoon pakkomiellettä, etten sanoisi. ranskan suullisessakin selitin vain opettajalle, kuinka j'ai un petit balcon où je cultive les herbs pour faire la tisane. hohhoijaa. otapa inka mut tarkkailuun jahka palaat nääsvilleen.no, mutta eilisestä piti kertomani. hihhuli-jussin nuorten ilta ja vedenalainen metsä oli niin stereotyyppistä new age-kamaa, että ette usko. aluksi istuttiin ringissä ja pidettiin toisiamme kädestä jussin alustaessa hieman tulevaa. sitten vaivuttiin hiljaisuuteen, "riisuttiin itsemme egon kahleista ja herättiin uuteen rakastavaan tietoisuuteen" ja sitten alettiin pikkuhiljaa toimia tuossa tietoisuudessa. näin jälkeenpäin ajateltuna ihmiset käyttäytyivät kuin autistiset primaarinarsistiset vauvat, mutta hitsit se oli hienoa. se oli niin pirun hienoa. minäkin olen aina kuvitellut olevani sen verran estoinen, etten pysty lähestymään täysin tuntematonta ihmistä ja silittämään hänen kasvojaan tai painamaan päätäni hänen syliinsä. tai tanssimaan tietäni huoneen läpi tai puhumaan puolta tuntia huonekasville. mutta niin vain pystyin ja se kaikki tuli ihan luonnostaan vielä. ehkä minä todella toimin nuo ihanat kolme tuntia "keskuksestani käsin" tai sitten jussi on todella taitava suggestiomestari ja sai kaikissa kymmenessä ihmisessä aikaan jonkinlaisen joukkohypnoosin (tai -psykoosin). ei sen väliä. olennaista on se, että minusta tosiaankin tuntui kuin uisin jonkinlaisessa rakkauden tai myötätunnon meressä. minä rakastin kaikkia ja kaikki rakastivat minua, jokaikisen kosketus oli tervetullut ja kaunis. wow. kelatkaapa sitä. vähän niinkuin olisi pilvessä, mutta ei kuitenkaan.jos olisin tiennyt, mitä illaan ohjelmaan käytännössä sisältyy, olisin minäkin todennäköisesti jäänyt kotiin. onneksi en tiennyt.happeningin jälkeen kiiruhdin kotiin ja yritin selitin kaisalle (ja kaisan kaverille) mitä oli tapahtunut, mutta eihän siitä mitään tullut. juoksin jussin kämpille juomaan teetä ja polttamaan kynttilöitä ja hieman rauhoittumaan. ihmettelin siinä, kuinka vahvat jäljet jussi on itsestään sinne jättänyt, ihan kuin se olisi hengittänyt jossain selkäni takana... kunnes tajusin, että eihän jussi ole siinä selkäni takana, vaan todella todella kaukana ja siinä vaiheessa tulvahti ikävä ylitseni ja minun oli pakko itkeä. se oli hassu pieni kohtaus, joka loppui yhtä nopeasti kuin oli alkanutkin. sen jälkeen oli hyvä olla, rauhallinen ja vakaa ja teekuppini huuhdeltuani kävelin kotiin nukkumaan.seuraavaksi olen menossa uuden ystäväni anttonin luo teelle. toivottavasti pystyn "sisällyttämään itseni" (to contain myself - terkut inkalle =) hänen seurassaan. säikähtää muuten pian, että millaiselle psykopaatille sitä onkaan ovensa avannut. rakkautta ja vedenalaisia metsiä kaikille (tai molemmille =).

kotiläksyjä ja sihteerinhommia

ei käy hihhulin aika pitkäksi. eilen tiibetinbuddhalaisessa harjoituksessa minulla oli joulu: sain cd-romppuja, tekstejä, buddhien ja lamojen kuvia, mandaloita, maagista lamalääkettä, kirjan lainaan (antton katsoi, että minun olisi syytä tutustua siihen mitä pikimmiten), rutkasti kokemusta ja yhteenkuuluvuuden tunnetta. ihmeellistä on elämä, kertakaikkiaan! harjoitus sinällään oli rankka. reilu tunti resitoimista tiibetin kielellä ja vaihtuvalla nuotilla oli sikäli kuluttavaa, että kerta oli minulle ensimmäinen (tässä elämässä) ja siksi piti käyttää kaikki voimavarani, etten olisi pudonnut kärryiltä. noh, olinpahan ainakin läsnäläsnäläsnä. armi, antton ja lennu ovat mitä ihanimpia ihmisiä. avoimia, säteileviä, rakastavia, viisaita.. tunnen tosiaankin olevani tervetullut heidän joukkoonsa. om mani padme hum. armilla lienee kaiken lisäksi erikoislaatuinen suhde jauhotoukkiin, kun kaikki harjoitukset omistetaan aina erityisesti niille. =) mutta niin, boddhisattvojahan on kaikkialla ja silleen. tänään illalla menen todennäköisesti hihhuli-jussin nuorten iltaan. ollaan vedenalaisessa metsässä, rakastetaan jumalaa itsessämme ja toisissamme ja jotain muuta yhtä ihanan hihhulia. jussi on myöskin kovin erikoislaatuinen ihminen - niin täynnä inspiroivaa lämpöä ja rakkautta, niin idealisti ja optimisti, että minäkin vaikutan hänen rinnallaan kyynikolta. ja se on paljon se. =)suhtautumiseni uskonnollisuuteen on sikäli ekumeeninen, että olen etsinyt ja löytänyt yhteistä ydintä monista eri maailmanuskonnoista. tässä vaiheessa opiskeluani olen vakuuttunut siitä, että uskontojen moninaisuus on positiivinen asia siinä mielessä, että ihmiset eri elämäntilanteissa ja kehitysvaiheissa kaipaavat erilaisia lähestymistapoja ikuisiin kysymyksiin. uskontojen salattu ydin on sama - se, josta ei voida puhua. se, mitä tämän ytimen ympärille on kasattu, on symboliikkaa. henkinen tieto ei taivu järjen käsitettäväksi sellaisenaan, avuksi tarvitaan symboleita. tarvitaan mielikuvia ja suuria kertomuksia, joissa varsinaiset opetukset elävät implisiittisinä. kieli on pakostakin vajavainen, merkitykset ovat aina suuressa muutoksen tilassa enkä usko, että kukaan voi löytää vapautusta pelkistä sanoista. lisäksi tarvitaan kykyä kokea sanojen mukanaan kantama voima, muodossa tai toisessa. rakkaus on korkein totuus, myötätunto sen ilmentymä.minä uskon integraatioon. en usko, että oivaltaminen on todellista, ennen kuin sen vaikutukset ulottuvat arkipäivään. kuka tahansa meistä voi väittää ymmärtävänsä maailmankaikkeuden luonnetta tai rakastavansa kaikkea elämää, mutta kuinka moni meistä todella pysähtyy auttamaan apua tarvitsevia? joka päivä me tapaamme niitä jotka tarvitsevat apua: lapsia, vanhuksia, alkoholisteja, sairaita, masentuneita.. ja me (minä mukaanluettuna) kuljemme ohi ja katsomme poispäin. sosiaalipsykologiset kenttä- ja laboratoriokokeet todistavat, etteivät ihmiset tosiaankaan ole epäitsekkäitä. me emme auta, koska a) pelkäämme nöyryytystä, b) pelkäämme jotenkin "likautuvamme" tai "tahrautuvamme" c) vetoamme (mielestäni virheellisesti) jumalan tahtoon tai karman lakiin ja fatalistiseen käsitykseen oikeudenmukaisuudessa ja sanomme, että "hän varmastikin teki jotain ansaitakseen tuon". en halua saarnata, vaikka kuulostankin varmasti siltä. viime kädessä olen sitä mieltä, että ihmiset ovat yksinkertaisesti kadottaneet kosketuksensa siihen, mikä on todellista. maailmassa, jossa kaikki on suhteellista, erehdymme helposti kuvittelemaan, että tämä suhteellisuus ulottuu myös metafysiikkaan. kuvittelemme, että jumala on suhteellinen ja että rakkaus on suhteellinen. minun käsitykseni mukaan todellisessa rakkaudessa (= jumalassa) ei kuitenkaan ole mitään suhteellista, koska se ulottuu kaikkialle ja koskettaa kaikkia. rakkaus on ykseyden tiedostamista korkeimmalla tasolla. rakkaus kuuluu viisauden, ei suhteellisen tiedon piiriin. voin puhua vain länsimaisesta kulttuurista, koska siitä minulla on todellista kokemusta ja väitänkin, että me täällä kärsimme todella pahanlaatuisesta näköharhasta. buddhalaista terminologiaa käyttääkseni olemme pahemman kerran sekoittaneet rakkauden (negatiiviseen) kiintymykseen, myötätunnon sääliin, myötäelävän ilon ihailuun ja tyyneyden välinpitämättömyyteen. ei ihme, että suurten uskontojenkin sanoma ymmärretään usein väärin. homage to the gurus, yidams and dakinis, with great love may the lead us on the path!sitten hieman arkisempiin asioihin. rakas kaunis jussi-sangye pisti minut taas töihin. jussilla on viisumiongelmia nepalissa ja se hakeekin nyt journalistiviisumia, johon vaaditaan kopioita artkkeleista ja opiskelutodistuksista (minun hommani). journalistiviisumilla sangye kiertäisi säännön, jonka mukaan nepalissa saa oleskella korkeintaan viisi kuukautta vuodesta ja voisi toteuttaa kutsumustaan dharman opskelijana ja arvokkaan työn tekijänä. autan mielelläni. ihan uskomatonta muuten, että jussi on todella tulossa suomeen. miten minä rakastankaan sitä ihmistä. rakastan ja arvostan ja kunnioitan. blessed be.istuskelen klubilla koneen ääressä, kun attilan mikroluokka oli kiinni. aamulla nostalgisoin ben-hurin parissa ja pesin pyykkiä. kohta pitäisi kiiruhtaa jussin kukkia hoivaamaan ja sitten kotiin ennen hihhulimeininkejä. huomenna ajattelin ottaa hieman iisimmin, lepäillä ja lueskella vaikka.hyvää pääsiäistä vaan.