kotiläksyjä ja sihteerinhommia

ei käy hihhulin aika pitkäksi. eilen tiibetinbuddhalaisessa harjoituksessa minulla oli joulu: sain cd-romppuja, tekstejä, buddhien ja lamojen kuvia, mandaloita, maagista lamalääkettä, kirjan lainaan (antton katsoi, että minun olisi syytä tutustua siihen mitä pikimmiten), rutkasti kokemusta ja yhteenkuuluvuuden tunnetta. ihmeellistä on elämä, kertakaikkiaan! harjoitus sinällään oli rankka. reilu tunti resitoimista tiibetin kielellä ja vaihtuvalla nuotilla oli sikäli kuluttavaa, että kerta oli minulle ensimmäinen (tässä elämässä) ja siksi piti käyttää kaikki voimavarani, etten olisi pudonnut kärryiltä. noh, olinpahan ainakin läsnäläsnäläsnä. armi, antton ja lennu ovat mitä ihanimpia ihmisiä. avoimia, säteileviä, rakastavia, viisaita.. tunnen tosiaankin olevani tervetullut heidän joukkoonsa. om mani padme hum. armilla lienee kaiken lisäksi erikoislaatuinen suhde jauhotoukkiin, kun kaikki harjoitukset omistetaan aina erityisesti niille. =) mutta niin, boddhisattvojahan on kaikkialla ja silleen. tänään illalla menen todennäköisesti hihhuli-jussin nuorten iltaan. ollaan vedenalaisessa metsässä, rakastetaan jumalaa itsessämme ja toisissamme ja jotain muuta yhtä ihanan hihhulia. jussi on myöskin kovin erikoislaatuinen ihminen - niin täynnä inspiroivaa lämpöä ja rakkautta, niin idealisti ja optimisti, että minäkin vaikutan hänen rinnallaan kyynikolta. ja se on paljon se. =)suhtautumiseni uskonnollisuuteen on sikäli ekumeeninen, että olen etsinyt ja löytänyt yhteistä ydintä monista eri maailmanuskonnoista. tässä vaiheessa opiskeluani olen vakuuttunut siitä, että uskontojen moninaisuus on positiivinen asia siinä mielessä, että ihmiset eri elämäntilanteissa ja kehitysvaiheissa kaipaavat erilaisia lähestymistapoja ikuisiin kysymyksiin. uskontojen salattu ydin on sama - se, josta ei voida puhua. se, mitä tämän ytimen ympärille on kasattu, on symboliikkaa. henkinen tieto ei taivu järjen käsitettäväksi sellaisenaan, avuksi tarvitaan symboleita. tarvitaan mielikuvia ja suuria kertomuksia, joissa varsinaiset opetukset elävät implisiittisinä. kieli on pakostakin vajavainen, merkitykset ovat aina suuressa muutoksen tilassa enkä usko, että kukaan voi löytää vapautusta pelkistä sanoista. lisäksi tarvitaan kykyä kokea sanojen mukanaan kantama voima, muodossa tai toisessa. rakkaus on korkein totuus, myötätunto sen ilmentymä.minä uskon integraatioon. en usko, että oivaltaminen on todellista, ennen kuin sen vaikutukset ulottuvat arkipäivään. kuka tahansa meistä voi väittää ymmärtävänsä maailmankaikkeuden luonnetta tai rakastavansa kaikkea elämää, mutta kuinka moni meistä todella pysähtyy auttamaan apua tarvitsevia? joka päivä me tapaamme niitä jotka tarvitsevat apua: lapsia, vanhuksia, alkoholisteja, sairaita, masentuneita.. ja me (minä mukaanluettuna) kuljemme ohi ja katsomme poispäin. sosiaalipsykologiset kenttä- ja laboratoriokokeet todistavat, etteivät ihmiset tosiaankaan ole epäitsekkäitä. me emme auta, koska a) pelkäämme nöyryytystä, b) pelkäämme jotenkin "likautuvamme" tai "tahrautuvamme" c) vetoamme (mielestäni virheellisesti) jumalan tahtoon tai karman lakiin ja fatalistiseen käsitykseen oikeudenmukaisuudessa ja sanomme, että "hän varmastikin teki jotain ansaitakseen tuon". en halua saarnata, vaikka kuulostankin varmasti siltä. viime kädessä olen sitä mieltä, että ihmiset ovat yksinkertaisesti kadottaneet kosketuksensa siihen, mikä on todellista. maailmassa, jossa kaikki on suhteellista, erehdymme helposti kuvittelemaan, että tämä suhteellisuus ulottuu myös metafysiikkaan. kuvittelemme, että jumala on suhteellinen ja että rakkaus on suhteellinen. minun käsitykseni mukaan todellisessa rakkaudessa (= jumalassa) ei kuitenkaan ole mitään suhteellista, koska se ulottuu kaikkialle ja koskettaa kaikkia. rakkaus on ykseyden tiedostamista korkeimmalla tasolla. rakkaus kuuluu viisauden, ei suhteellisen tiedon piiriin. voin puhua vain länsimaisesta kulttuurista, koska siitä minulla on todellista kokemusta ja väitänkin, että me täällä kärsimme todella pahanlaatuisesta näköharhasta. buddhalaista terminologiaa käyttääkseni olemme pahemman kerran sekoittaneet rakkauden (negatiiviseen) kiintymykseen, myötätunnon sääliin, myötäelävän ilon ihailuun ja tyyneyden välinpitämättömyyteen. ei ihme, että suurten uskontojenkin sanoma ymmärretään usein väärin. homage to the gurus, yidams and dakinis, with great love may the lead us on the path!sitten hieman arkisempiin asioihin. rakas kaunis jussi-sangye pisti minut taas töihin. jussilla on viisumiongelmia nepalissa ja se hakeekin nyt journalistiviisumia, johon vaaditaan kopioita artkkeleista ja opiskelutodistuksista (minun hommani). journalistiviisumilla sangye kiertäisi säännön, jonka mukaan nepalissa saa oleskella korkeintaan viisi kuukautta vuodesta ja voisi toteuttaa kutsumustaan dharman opskelijana ja arvokkaan työn tekijänä. autan mielelläni. ihan uskomatonta muuten, että jussi on todella tulossa suomeen. miten minä rakastankaan sitä ihmistä. rakastan ja arvostan ja kunnioitan. blessed be.istuskelen klubilla koneen ääressä, kun attilan mikroluokka oli kiinni. aamulla nostalgisoin ben-hurin parissa ja pesin pyykkiä. kohta pitäisi kiiruhtaa jussin kukkia hoivaamaan ja sitten kotiin ennen hihhulimeininkejä. huomenna ajattelin ottaa hieman iisimmin, lepäillä ja lueskella vaikka.hyvää pääsiäistä vaan.